LUONNONSATAMAT

Leppeässä tuulessa huojuvat tervalepät ja saarnit. Ilmojen pieksämällä korkealla kalliolla valoa etsivät katajat ja kitumännyt. Merituulen hiomat kalliot, luonnon tarjoamat näköalapaikat. Suojaisat lahdet, salaiset hiekkarannat, rakkolevää kukkivat matalat poukamat. Tätä kaikkea tarjoavat Saaristomeren luonnonsatamat. Joka vuosi joku onnekas löytää kallion kainalosta uuden lahden, jonka kallioon vetää veneen keulaköysi. Peräankkuri kirkkaaseen veteen ja idylli on syntynyt.

JUNGFRUSUND

Kemiönsaaren eteläiset vedet ja Hiittisten saaristo ovat historiallista seutua. Vain muutaman mailin päässä Taalintehtaasta sijaitsee Jungfrusund. Salmi oli jo keskiajalta alkaen laivaliikenteen risteysasema, sen kautta purjehtivat saksalaiset Hansa-laivat itään turkiksia noutamaan. Krögaruddin niemellä sijaitsi merenkulkijoiden krouvi, jossa 1600-luvulla odotettiin tuulien kääntymistä suotuisiksi. Jungfrusundista lounaaseen sijaitsee Högsåran ikivanha luotsikylä. Kuninkaamme Juhana III määräsi saaren asukkaat luotsaamaan laivoja sodassa Venäjää vastaan.

LEUDOT TUULET

Luotojen täplittämällä Saaristomerellä vallitsevat kesäisin leppeät lounaistuulet. Saaristomeren tuhannet saaret antavat tarvittaessa suojaa, ja niiden välisissä salmissa purjehtiminen on erittäin mielenkiintoista, usein haastavaakin. Lukuisat luodot ja hyvin merkityt veneilyväylät mahdollistavat vaihtelevan purjehtimiskokemuksen. Väylien ulkopuolella liikkuvat saavat hioa navigointitaitojaan. Meidän saaristossamme ei purjehtijan aika tule koskaan pitkäksi.

SAARET

Turunmaan rannikolta Ahvenanmaalle ulottuva Saaristomeri pitää sisällään tuhansia saaria. Se lienee maailman laajin saaristo, jossa purjehtijan kulkeminen kesäisin on tehty turvalliseksi. Saariston muoto vaihtelee: matalat kallioluodot hädin tuskin nousevat sinivihreän merenpinnan yläpuolelle; autio hiekkaranta saattaa nauhana reunustaa metsäistä saarta; suuressa saaressa soinen niitty muuttuu pian reheväksi saarnimetsäksi. Korkeilta rantakallioilta voi ihailla auringonlaskua kaikissa keltaisen ja punaisen sävyissä.

HILJAISUUS

Täydellinen hiljaisuus on nykymaailmassa luksusta. Se on ylellisyyttä johon harvalla on varaa. Meidän saaristossamme ei juuri ole autoja eikä autoteitä, lentokentistä puhumattakaan. Tämä takaa luonnon hiljaisuuden kokemisen paikoissa, jotka ovat syrjässä veneväyliltä. Ja sellaisia paikkoja ja luonnonsatamia saaristossamme riittää. Jokaiselle löytyy oma autio saari, jonka kalliolta voi katsella siniselle merelle. Ja kuunnella hiljaisuutta, jonka satunnaisesti rikkoo vain vesilinnun ääni.

PUHDAS ILMA

Saaristomeren ilma on puhdasta. Meillä ei ole ilmaa pilaavaa teollisuutta tai autoliikennettä. Vedä keuhkosi täyteen merenrannan suolalla höystettyä ilmaa ja aisti suolantuoksuun sekoittuvat levän, mäntyjen ja märän rantahiekan tuoksut. Silloin tällöin jostakin lemahtaa ripaus kalan ja mudan hajua. Saaristomeri avaa sinulle uuden aistin, jonka käyttö kaupungissa on melkein unohtunut.

TILA

Jokainen maailman merillä seilannut tietää, miten ahdasta satamissa on pahimmillaan. Meidän merellämme on purjehtijalle aina tilaa. Vierassatamista löytyy paikkoja, kesän alussa ja lopulla ne ovat lähes tyhjiä. Rauhallista satamaa etsivä voi ankkuroida itsensä luonnonsatamaan, niistäkin monet löytyvät merikortista. Täydellistä yksityisyyttä haluava voi lähteä merelle elokuun puolivälissä, jolloin pääsy on vapaa myös kansallispuiston saariin eikä merellä enää liiku juuri ketään.

SVENSKFINLAND

Saaristomeren rannat ovat vanhaa perua ruotsinkieliset. Omaleimainen suomenruotsalainen kulttuuri on täällä välitöntä, ystävällistä ja maalaismaista. Kalastavat ja maata viljelevät talonpojat ovat usein turvanneet elantonsa lähtemällä merille. Melkoinen osa merenkulun ammattilaisista onkin suomenruotsalaisia. Karuilla rannoilla asuva kansa on satojen vuosien ajan tottunut vierailijoihin, jotka saapuvat meren takaa. Vieraanvaraisuus on täällä kunniassaan.

AUTTAVAISUUS

Saaristomeri näyttää kauniina kesäpäivänä idylliseltä paratiisilta. Elämällä on kuitenkin täälläkin kääntöpuolensa, ja sen nimi on talvi. Hyytävien puhurien viima, kelirikot ja ankarat, kosteat talvet ovat muovanneet saariston väestöstä kestävän. Meidän saaristossamme on totuttu auttamaan muita, kun tiukka paikka tulee. Koskaan ei voi tietää, milloin itse ajautuu avun tarpeeseen. Kanssaihmisistä välittäminen on rantojen asukkien perimässä.

KALA

Vanhoina aikoina saaristolaiset saattoivat hankkia tuloja viemällä silakkatynnyreitä Turun ja Helsingin markkinoille. Nykyisin Saaristomeri on harrastajakalastajien paratiisi. Myös purjehtijat saavat osansa: mikä on istuessa ongella luonnonsataman tyvenellä lahdella tai uistella auringonlaskun aikaan rantakalliolta. Useissa vierassatamissa tarjoillaan vieraille savukalaa ja kiireisimmät voivat hakea graavatun siika- tai lohifileen mukaansa Kasnäsin kalatehtaan myymälästä.

TAALINTEHDAS JA GULLKRONA

Taalintehtaan yli 300 vuotta vanha ruukkikylä on Saaristomeren helmi. Purjehdusretken yhteydessä on hienoa tutustua vanhaan tehdasmiljööseen ja käyttää hyväkseen kylän kauppoja sekä ravintoloita. Taalintehtaan suojaisesta satamasta on helppo lähteä pitemmällekin merireissulle. Vain runsaan tunnin matkan päässä aukeaa Gullkronan selkä – ulappa, jonka kauneudelle kuningattaremme Blanka Namurilainen uhrasi kultaisen kruununsa 1300-luvulla. Erimuotoisten saarten läikittämä Gullkronan selkä on Saaristomeren upeimpia elämyksiä.

AUTIUS

Moni purjehtija arvostaa omia reittejä, yksityisiä paikkoja ja melutonta ympäristöä. Purjehtiminen autiolla merellä, ainoastaan merilintujen ja hylkeiden seurassa, on unohtumaton kokemus. Saaristomme näyttää autiutensa toukokuussa ja elo-syyskuussa. Lomasesongin ulkopuolella kulkijoita ei juuri ole, muutamaa satunnaista viikonloppuveneilijää lukuunottamatta. Varaudu lämpimillä vaatteilla ja lähde keväällä merelle seuranasi vain haahkojen huudot. Tai nauti saariston usein lämpimästä elokuusta ja kesän ajan lämminneistä vesistä kansallispuiston luonnonsatamissa. Merikotkan näkeminenkään ei ole tavatonta.

KIRKOT

Purjehtijat ovat kautta aikojen turvanneet korkeampaan mahtiin ja käyneet kirkossa kiittämässä onnistuneesta kotiinpaluusta. Saaristossa voi vierailla eksoottisissa kirkoissa ja kappeleissa esimerkiksi Hiittisissä ja Jurmossa. Useiden kirkkojen katoissa roikkuu niin sanottuja votiivilaivoja. Niitä rakensivat haaksirikosta pelastuneet merenkävijät kiitokseksi säiden herralle. Jokainen kovaan keliin joutunut purjehtija tietää, että rukous tulee helposti huulille tiukoissa paikoissa.

VALO

Saariston pitkä ja usein musta talvi murtuu valon juhlaksi maaliskuussa. Jo toukokuun lopulla on valoisaa hyvin myöhään iltaan, sillä meri heijastaa taivaan valoa. Sen takia myös pilvet ja auringonlaskut näyttävät komeammilta kuin mantereella. Merellä on hiljaista kesäkuun alussa, vuoden valoisimpana aikana. Läpi yön purjehtiminen on unohtumaton kokemus kun pimeä ei ehdi kunnolla edes laskeutua.

SUOLATTOMUUS

Syvillä merillä seilanneet tietävät, millaista elo on kun joka paikka on pienen suolakerroksen peitossa ja makea vesi vähissä. Saaristomeri on lähes suolaton, ja sen takia siinä on upeaa uida. Vedestä noustua olo ei tunnu tahmaiselta ja veneen koirankin mielestä vesi on niin suolatonta, että sitä voi ihan hyvin janoonsa juoda. Suolaa löytyy toki graavatun lohen pinnalta.

KEISARI

Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan 1800-luvulla ja sen takia Saaristomeren kuuluisin kesävieras oli keisari. Aleksanteri III purjehti huvijahdillaan tänne useana kesänä, ja hänen tanskalaissyntyinen vaimonsa nautti saaristosta täysin sydämin. Högsåran saarella on asiasta muistona Keisarinsatama. Venäjän armeija valvoi saaristoa ennen maamme itsenäistymistä. Esimerkiksi Jungfruholmenin saarelta löytää edelleen sotilaiden käyttämiä ryssänuuneja. Söderlångvikin lahdella oli jopa venäläisten lentokenttä ensimmäisen maailmansodan aikana.

RAUHALLINEN MERI

Saaristomeren purjehdusolosuhteet ovat rauhalliset ja tasaiset. Kovia maininkeja ei juuri esiinny, merellä ei ole vuorovesi-ilmiötä eikä pahoja virtauksia. Harvinaisen ukonilman yllättäessä tarjoavat saaret aina sopivan suojan eikä satama ole koskaan kaukana. Puhelinverkko kattaa koko Saaristomeren, joten aloittelevakin purjehtija voi tuntea olonsa turvalliseksi. Monen mielestä parasta lounaissaaristossa on se, että vuotuinen sademäärä on puolet pienempi kuin itäisessä Suomessa.